Vuokko Kihlanki on syntynyt ja kasvanut Lapissa, Muonion Kihlangin kylässä. Kylmät, lumiset talvet, katuvaloton, hiljainen kylänraitti, sekä kesän yöttömät yöt ovat vaikuttaneet suuresti hänen ilmaisuun sekä maalauksissa, että valokuvauksessa.
Lapsuuden kokemukset ovat jättäneet vahvan jäljen, vaikka hän on elänyt koko aikuisikänsaä eteläisimmässä Suomessa. Muuttaessaan Helsingistä pohjoisemmaksi, Ouluun, lapsuuden luontokokemukset ovat taas syventyneet vahvaksi ilmaisumuodoksi valokuvauksessa, joka on hänenlle tärkeintä nykyisin.
Hän keskittyy tunnelmaan ja lopputulokseen, jossa on kontrastia, tyhjää tilaa ja ripaus salaperäisyyttä. Yhteinen nimittäjä hänen teoksissaan onkin: Kaikki turha pois, siinä on hänen käsialansa.
Jaakko Rahko käyttää valokuvausta tapana katsoa maailmaa hieman tarkemmin. Kamera kädessä huomio pysähtyy pieniin yksityiskohtiin, joista alkaa rakentua suurempi kokonaisuus. Kuvaaminen on kulkenut mukana kouluajoista tähän päivään, välillä lähempänä, välillä etäämmällä. Vuosien varrella syntyneet kuvat toimivat muistin paikkoina – ne rakentavat siltaa menneen ja nykyisen välille.
Eija Breilin on avojalakanen oululainen valokuvauksen harrastaja joka löysi valokuvauksen vasta aikuisiällä.
Hänen kuvissaan kohtaavat kaupungin ja ympäristön teemat sekä luonnon kauneus. Digikamera tarjoaa monipuolisuutta, vapautta ja digitaalista fiilistelyä. Filmikuvauksessa kiehtoo kuvaamisen harkittu tuntu ja filmikuvan nostaginen jälki. Hän nauttii siitä, miten filmikuvaus saa pysähtymään hetkeen.
Pasi Breilin on aikanaan tullista tullut valokuvausta harrastava basisti.
Kuvissaan hän tuo eri tavoin esille luonnon ilmiöitä, monimuotoisuutta ja kauneutta, unohtamatta kuitenkaan dokumentaarisempaa valokuvausta. Hänen valokuvauksessaan digikamera edustaa tarkkuutta ja hetken nopeaa taltiointia, kun taas vastavuoroisesti filmikamera ja mustavalkofilmi tarjoaa harkitumpaa ja tunnelmallisempaa ilmaisua sekä laajentaa kuvauskohteita ympäröivään maailmaan ja sen yksityiskohtiin.
Mottona: ”Matalia taajuuksia ja pohjoista valoa”.
Ulla Meriläinen on oululainen harrastaja valokuvaaja, jonka juuret ovat vahvasti Tuiran puolella, hän onkin asunut koko elämänsä viiden kilometrin säteellä synnyin kodistaan.
Itseoppineena valokuvaajana Ulla ammentaa inspiraationsa erityisesti lähiluonnosta ja lapsenmielisistä oivalluksista.
Hänen kuvissaan yhdistyvät pohjoinen periksiantamattomuus, lämmin uteliaisuus ympäröivää maailmaa kohtaan ja pilkahdus huumoria – ”Tunteella ja vain mielikuvitus on rajana”
Riitta Haapaniemi on oululainen valokuvauksen harrastaja. Lapsuuden ja nuoruuden hän on asunut Kalajoella ja on aloittanut valokuvauksen jo nuoruusiässä. Hän on vuosien aikana syventänyt osaamistaan erilaisten luovien tekniikoiden kursseilla.
Hän käyttää luontokuvissaan usein kameran monivalotusta ja ICM-tekniikkaa luodakseen maalauksellisia ja kerroksellisia kuvia. Hänen kuvistaan löytyy usein ripaus mystiikkaa, satua tai tarina, jossa jää tilaa myös katsojan omalle tulkinnalle.
Jaakko Hukanhauta on haukiputaalainen valokuvaaja ja valokuvataiteilija, joka tutkii teoksissaan
ihmisyyden ja elämän moninaisuuden vuorovaikutusta – usein normien ja yhteiskunnan nurjalta
puolelta tarkasteltuna. Hänen teoksissaan kohtaavat maaginen realismi ja surrealismi, antain tilaa
sukupuolen, halun ja identiteetin moninaisille tavoille olla ja ilmetä tuoden näkyväksi marginaaliin
työnnettyjä tarinoita.
Hukanhaudan työskentelyn ytimessä on tietoinen hidastaminen ja materiaalin tuntu. Digitaalisen
kuvavirran aikakaudella hän nojaa analogisten tekniikoiden käsin kosketeltavaan autenttisuuteen,
perinteiseen filmikuvaukseen sekä historiallisiin lasilevytekniikoihin, kuten uniikkeihin
lasiambrotyyppeihin.
Absoluuttisen totuuden todistaakseen Hukanhauta käyttää valeista suurinta: valokuvaa. Nykyajassa
valokuvan todistusarvo on mitätön, ja teokset leikittelevätkin tällä illuusiolla – ne huijaavat katsojaa
uskomaan, ettei teos ole kiinnittynyt vallitsevaan todellisuuteen, vaan elää omassa, irrallisessa
jälkitotuuden maailmassaan.
Hopeaan ja valoon sitoutuneet teokset toimivat siten samanaikaisesti sekä fyysisinä,
kopioimattomina dokumentteina että moniselitteisinä tarinoina. Ne ovat siltana reaalimaailman ja
irreaalisen välillä, taltioiden ihmisyyden syvimpiä kerrostumia.
Harri Perunka on ottanut valokuvia lähes koko aikuisikänsä. Hänen tutkimusmatkansa kohti syvällisempää visuaalista tarinankerrontaa ja valokuvaa taiteena alkoi kuitenkin vasta vuoden 2018 aikana. Lukuisten harharetkien jälkeen hän on löytänyt itsensä omimmillaan minimalistisen ja surrealistisen ilmaisun parissa.
Harri Perungan teokset eivät pyri kertomaan ehdottomia totuuksia. Sen sijaan ne pyrkivät pysäyttämän katsojansa ja luomaan heissä heidän omia totuuksiaan. Elämäkin on moniselitteinen.
Antero Saarenpää on oululainen valokuvaaja, jota kiehtovat ajan jättämät jäljet: kuluneet pinnat, haalistuneet värit ja ihmiset, joiden olemuksessa näkyy eletty elämä. Etsin hetkiä, joissa aika pysähtyy ja pienet yksityiskohdat kertovat tarinaa.
Hänen estetiikkansa on karu ja pelkistetty. Kaurismäen hiljainen melankolia ja ajaton visuaalisuus ovat tärkeitä vertailukohtia — valo saa olla niukkaa ja varjot syviä. Kuvat eivät selitä, vaan kutsuvat katsojan tulkitsemaan.
Valokuvaus on hänelle dokumentointia ja tulkintaa, hän ajan kulumisen kauneutta ja kutsuu katsojan näkemään tutun uudella tavalla — katse ajan läpi.
Keijo Laitala on oululainen valokuvaaja ja taiteilija, joka havainnoi ja kuvaa pohjoisen elämää kävellen ja pyöräillen. Hän taltioi kuviinsa hiljaisia tunnelmia ja kaihon estetiikkaa, myös hienovaraisen huumorin sävyttämänä.
Laitalan työskentely yhdistää perinteisen ja kokeellisen valokuvauksen, ja sitä ohjaa syvä kiinnostus ohikiitäviin hetkiin, arkisiin ympäristöihin sekä ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen. Pitkä kuvausmatka voi palkita Laitalan ainutkertaisella näkymällä — hetkellä, jonka vain hän näkee.
Laitalalla on tutkinto valokuvauksesta erikoistuen kuvajournalismiin ja hän on aktiivinen toimija alueen valokuva- ja taideyhteisöissä. Viime vuosina Laitalan taiteellinen työskentely ja intohimo on suuntautunut yhä vahvemmin julkaisujen, kuten zinejen ja kirjojen, tekemiseen.
Timo Pulkkinen on oululainen valokuvaharrastaja, jonka kuvat keskittyvät pohjoisen luonnon syvään olemukseen. Hänen tyylilleen ominaisia piirteitä ovat korkea kontrasti, rikkaat tekstuurit ja hienovaraiset väripaletit.
Hänen kuvansa kutsuvat katsojaa pysähtymään yksityiskohtien äärelle ja löytämään kauneutta luonnon karuudesta. Valokuvaus on tasapainoilua taiteellisen näkemyksen ja teknisen tinkimättömyyden välillä.
Luovuus kumpuaa rohkeudesta nähdä tavanomaisen taakse – tämä kokeileva uteliaisuus ja kyky nähdä maailma graafisina muotoina tekevät jokaisesta kuvasta uniikin tarinan, jossa tekninen tarkkuus kohtaa mielikuvituksen.
Mika Vähä on kotoisin Torniosta, asustelee Oulussa, ja on eniten kotonaan luonnossa ja meren äärellä.
Valokuvausmatkaa on takana kohta puoli vuosisataa.
Se on ollut löytöretki, matka joka on vienyt ötököistä avaruuteen, ja toisaalta kaupunkien sivukujille ja ihmisten luo.
Ennenkaikkea valokuvaus on opettanut, ja opettaa joka päivä, näkemään enemmän, tarkemmin ja toisin.
Valokuvassa viehättää mahdollisuus herättää tunteita ja ajatuksia ihmisessä, jota ei ehkä koskaan tapaa. Kertoa tarinan alku omalla tavallani ja jättää loput katsojalle.
Arto Havana on 68-vuotias eläkeläinen, valokuvaaja (AT).
Ulrico Celentano on oululainen harrastevalokuvaaja, joka on valokuvannut vuosikymmenien ajan
ja vastaanottaa sielua kohteistaan.
Häntä kiehtovat kaupunkimaisemat, arkkitehtuuri, abstraktit muodot, tekniikka, luonnon voima ja
sen moninaiset yksityiskohdat. Hän pitää myös ihmisistä ja heidän pysäyttämisestään kameran
avulla. Tunteiden viestittäminen on hänelle tärkeää.